Avustuskeräyksistä, haloo?

Eesti Ekspressissä (31.12.2009) on artikkeli syöpäsairaalle lapselle kerättyjen avustusrahojen käytöstä. Juttu on varsin ajatuksia herättävä: Lasta käytettiin keräyksen mannekiinina, keräyksellä saatiin kokoon lähes 300 000 EEK rahaa, mutta tämän lapsen hoitoihin siitä rahasta päätyi 55 000 EEK. Keräysilmoituksessa ei mainittu rahojen menevän mihinkään muuhun kuin ko. lapsen auttamiseen. Tapausta verrattiin erääseen aikaisempaan kampanjaan, jossa myös vakavasti sairas lapsi antoi kampanjalle kasvot, mutta ilmoituksessa kerrottiin, että kerätyt varat käytetään n. 20 samaa sairautta potevan lapsen auttamiseen.

Yleishyödyllinen yhteisö, joka keräyksen toteutti, väittää, että suullisesti oli sovittu siitä, että keräyksen tuotosta tämän suuruinen summa tulee tälle lapselle. Rahaa on jäljellä 190 000 EEK, joka on tarkoitettu muiden (sairaiden) lasten auttamiseen. Perhe vaatii koko summaa itselleen, koska koko raha kerättiin heidän poikaansa käyttäen. Yleishyödyllinen yhteisö MTÜ Naerata Ometi (vapaa käännös: Hymyile toki) väittää, että perhe alkoi käyttää rahoja epätarkoituksenmukaisesti. Perhe on tehnyt asiasta rikosilmoituksen, joten ehkä puolueeton totuuskin joskus selviää.

Artikkelissa on yllä referoidun tekstin lisäksi suuri kuva pojasta isänsä kanssa, sekä erikseen otsikoitu pyyntö lähettää apua pojan pankkitilille. Tämä osa on se, mikä nostaa minun niskakarvani pystyyn. Tuntuu siltä, että tarkoitus on kerätä ilmaisella mainoksella Ekspressissä vielä se, mitä saadaan. Eikö tämä ole lapsen hyväksikäyttöä? Artikkelista käy ilmi, että lapsi ei tällä hetkellä tarvitse lääketieteellistä apua, keräyksestä saatu rahakin käytettiin lapsen toipumisen edistämiseen parantolassa.

Toisaalta taas: eikö lapsen vanhempien taloudellisen tilan kohentaminen ilman muuta koidu myös lapsen hyödyksi? Jos voidaan korjata autoa tai laittaa kasvihuoneelle lasit, siitä hyötyy myös ko. lapsi. Mutta ovatko lahjoittajat halukkaita auttamaan tällaisissa projekteissa? Artikkelissa oli asiaa kysytty kahdelta lahjoittajalta, joista toinen oli sitä mieltä, että raha pitäisi mennä juuri ilmoituksessa olleelle lapselle, toisen mielestä raha voi mennä myös jonkun toisen sairaan lapsen auttamiseen.

Tullaan perimmäisten kysymysten äärelle: Kuinka huonot olot pitää olla, että vapaaehtoiskeräykset ovat oikeutettuja? Kuka on pätevä päättämään, miten keräysvaroja käytetään? Meneekö lahjoittamani raha siihen tarkoitukseen, mihin haluan sen menevän?