Kun nyt on joulut ja uudet vuodet onnellisesti saatu pois päiväjärjestyksestä, on hyvä tarkastella tulevan kevään askareita: Kaikenlaisen hyväkuntoisen käytetyn tavaran keräys jatkuu, voimme tehdä sitä jatkuvatoimisesti. Joten kun tulee kevätsiivouksen aika, tai muutto, tai muuten vain kaappien tyhjennys, otamme vastaan kaiken hyväkuntoisen tavaran. Erityisen mielellämme otamme vastaan kodin sisustukseen ja taloudenpitoon liittyvää tavaraa, koska lastenkodistamme lähtee useita nuoria tämän vuoden alkupuoliskon aikana omaan elämään. Huonekalut kelpaavat myös! Järjestämme tarvittaessa kuljetuksen!
Jos lastenkotilapsen elämä ei ole muutenkaan varmasti ollut sitä kaikkein auvoisinta lapsuutta, ei kyllä itsenäistymisen alkukaan pane kadehtimaan: Kunta, josta lapsi on kotoisin, antaa pahimmassa tapauksessa vain neljä paljasta seinää asuntolassa. Ei ole kotia, jonne soittaa, kun jääkaapissa on vain valo... Ei vanhempia, joilta voisi pyytää rahallista tukea tiukan paikan tullen.
Olenkin ymmärtänyt, että tämä elämäntilanne on lastenkotilapsen elämässä se kaikkein heikoimmin tuettu. Niin kauan kuin hän asuu lastenkodissa, hän on, vaikka olosuhteet ovatkin puutteelliset, kuitenkin turvassa ja valvonnan alla, mutta sieltä poistuttuaan nuori on altis ja haavoittuvainen, kuten kaikki nuoret ovat, mutta ilman lapsuudenkodin ja omien vanhempien taustatukea. Erityisen karmealta tuntuu se, että jotkut kunnat majoittavat nämä nuoret asuntoloihin, joissa toiset asukkaat ovat mm. vankilasta vapautuneita ja muita yhteiskuntaan sopeutumattomia henkilöitä. Sieltä löytyy elämänkokemusta ja roolimalleja!
lauantai 16. tammikuuta 2010
lauantai 2. tammikuuta 2010
Avustuskeräyksistä, haloo?
Eesti Ekspressissä (31.12.2009) on artikkeli syöpäsairaalle lapselle kerättyjen avustusrahojen käytöstä. Juttu on varsin ajatuksia herättävä: Lasta käytettiin keräyksen mannekiinina, keräyksellä saatiin kokoon lähes 300 000 EEK rahaa, mutta tämän lapsen hoitoihin siitä rahasta päätyi 55 000 EEK. Keräysilmoituksessa ei mainittu rahojen menevän mihinkään muuhun kuin ko. lapsen auttamiseen. Tapausta verrattiin erääseen aikaisempaan kampanjaan, jossa myös vakavasti sairas lapsi antoi kampanjalle kasvot, mutta ilmoituksessa kerrottiin, että kerätyt varat käytetään n. 20 samaa sairautta potevan lapsen auttamiseen.
Yleishyödyllinen yhteisö, joka keräyksen toteutti, väittää, että suullisesti oli sovittu siitä, että keräyksen tuotosta tämän suuruinen summa tulee tälle lapselle. Rahaa on jäljellä 190 000 EEK, joka on tarkoitettu muiden (sairaiden) lasten auttamiseen. Perhe vaatii koko summaa itselleen, koska koko raha kerättiin heidän poikaansa käyttäen. Yleishyödyllinen yhteisö MTÜ Naerata Ometi (vapaa käännös: Hymyile toki) väittää, että perhe alkoi käyttää rahoja epätarkoituksenmukaisesti. Perhe on tehnyt asiasta rikosilmoituksen, joten ehkä puolueeton totuuskin joskus selviää.
Artikkelissa on yllä referoidun tekstin lisäksi suuri kuva pojasta isänsä kanssa, sekä erikseen otsikoitu pyyntö lähettää apua pojan pankkitilille. Tämä osa on se, mikä nostaa minun niskakarvani pystyyn. Tuntuu siltä, että tarkoitus on kerätä ilmaisella mainoksella Ekspressissä vielä se, mitä saadaan. Eikö tämä ole lapsen hyväksikäyttöä? Artikkelista käy ilmi, että lapsi ei tällä hetkellä tarvitse lääketieteellistä apua, keräyksestä saatu rahakin käytettiin lapsen toipumisen edistämiseen parantolassa.
Toisaalta taas: eikö lapsen vanhempien taloudellisen tilan kohentaminen ilman muuta koidu myös lapsen hyödyksi? Jos voidaan korjata autoa tai laittaa kasvihuoneelle lasit, siitä hyötyy myös ko. lapsi. Mutta ovatko lahjoittajat halukkaita auttamaan tällaisissa projekteissa? Artikkelissa oli asiaa kysytty kahdelta lahjoittajalta, joista toinen oli sitä mieltä, että raha pitäisi mennä juuri ilmoituksessa olleelle lapselle, toisen mielestä raha voi mennä myös jonkun toisen sairaan lapsen auttamiseen.
Tullaan perimmäisten kysymysten äärelle: Kuinka huonot olot pitää olla, että vapaaehtoiskeräykset ovat oikeutettuja? Kuka on pätevä päättämään, miten keräysvaroja käytetään? Meneekö lahjoittamani raha siihen tarkoitukseen, mihin haluan sen menevän?
Yleishyödyllinen yhteisö, joka keräyksen toteutti, väittää, että suullisesti oli sovittu siitä, että keräyksen tuotosta tämän suuruinen summa tulee tälle lapselle. Rahaa on jäljellä 190 000 EEK, joka on tarkoitettu muiden (sairaiden) lasten auttamiseen. Perhe vaatii koko summaa itselleen, koska koko raha kerättiin heidän poikaansa käyttäen. Yleishyödyllinen yhteisö MTÜ Naerata Ometi (vapaa käännös: Hymyile toki) väittää, että perhe alkoi käyttää rahoja epätarkoituksenmukaisesti. Perhe on tehnyt asiasta rikosilmoituksen, joten ehkä puolueeton totuuskin joskus selviää.
Artikkelissa on yllä referoidun tekstin lisäksi suuri kuva pojasta isänsä kanssa, sekä erikseen otsikoitu pyyntö lähettää apua pojan pankkitilille. Tämä osa on se, mikä nostaa minun niskakarvani pystyyn. Tuntuu siltä, että tarkoitus on kerätä ilmaisella mainoksella Ekspressissä vielä se, mitä saadaan. Eikö tämä ole lapsen hyväksikäyttöä? Artikkelista käy ilmi, että lapsi ei tällä hetkellä tarvitse lääketieteellistä apua, keräyksestä saatu rahakin käytettiin lapsen toipumisen edistämiseen parantolassa.
Toisaalta taas: eikö lapsen vanhempien taloudellisen tilan kohentaminen ilman muuta koidu myös lapsen hyödyksi? Jos voidaan korjata autoa tai laittaa kasvihuoneelle lasit, siitä hyötyy myös ko. lapsi. Mutta ovatko lahjoittajat halukkaita auttamaan tällaisissa projekteissa? Artikkelissa oli asiaa kysytty kahdelta lahjoittajalta, joista toinen oli sitä mieltä, että raha pitäisi mennä juuri ilmoituksessa olleelle lapselle, toisen mielestä raha voi mennä myös jonkun toisen sairaan lapsen auttamiseen.
Tullaan perimmäisten kysymysten äärelle: Kuinka huonot olot pitää olla, että vapaaehtoiskeräykset ovat oikeutettuja? Kuka on pätevä päättämään, miten keräysvaroja käytetään? Meneekö lahjoittamani raha siihen tarkoitukseen, mihin haluan sen menevän?
perjantai 1. tammikuuta 2010
Uuden vuoden alku: tulevaisuuden suunnitelmia lyhyellä tähtäyksellä
Näin vuoden alussa tahtomattaankin miettii, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Alku vaikuttaa lupaavalta: Vuoden ensimmäinen päivä täällä Tallinnassa oli kuulas pakkaspäivä, kaikki on paksun, vasta sataneen valkoisen lumen peitossa. Ja lunta vaan tulee ja tulee... Tällaista talvea ei ole ollut moneen vuoteen!
Viime vuoden viimeisenä päivänä lastenkodin väki kävi suurella bussilla Tallinnassa elokuvissa, sen jälkeen oli kuulemma tiedossa vielä lounas McDonaldsilla. Samalla reissulla he saivat kyytiinsä loput keräyksestä saadut tavarat: urheilujalkineita oli paljon, kodin sisustukseen liittyvää tavaraa myös mukavasti.
Keskustelimme hieman tulevaisuuden näkymistä: Ensi kesästä lähtien lastenkodissa on 34 lasta. Perheitä on neljä, ja säädösten mukaan vuodesta 2010 alkaen yhdessä perheessä ei saa olla kahdeksaa lasta enempää. Tähän asti lapsia sai olla 10 lasta perhettä kohden, vähennys tapahtuu "luonnollisen poistuman" kautta, joten heillä on luvallinen pieni ylikuormitus. Samassa rahaa valtiolta tulee pääluvun mukaan. Samalla henkilöresurssilla on hoidettavissa perheessä niin kahdeksan kuin kymmenekin lasta, mutta määräraha vähenee pääluvun mukaan. Johtaja kertoikin, että heidän on pitänyt irtisanoa neljä henkeä.
Lasten vapaa-ajan vietosta ja erityisesti loma-ajan aktiviteeteista saimme myös lisätietoa: Jo aiemmin oli puhetta, että lastenkodissa harrastetaan jalkapalloa, myös tytöt pelaavat. Keräykseenkin pyysimme erityisesti muutamasta paikasta jalkapallokenkiä. Lastenkodilla on maa-aluetta liki 3 ha, jonne he haluaisivat tehdä urheilukentän. Myös tämä vaatisi rahaa, tai ainakin traktorin, jolla tehdä maatyöt!
Muita paikkakunnan vapaa-ajanviettotapoja olisi motokrossi, lastenkodin lähellä on ajoradat, mutta heillä ei tietenkään ole pyöriä. Ehkä jonkin suomalaisen seuran kanssa voisi tehdä yhteistyötä?
Lisäkustannuksia kesällä aiheuttaa leirisuunnitelma: Tarkoitus on vuokrata leiripaikka Peipsijärven äärestä 40 päiväksi, johon kaikki lastenkodin asukkaat lähtisivät loman viettoon. Henkilökunta olisi samaan aikaan lomalla, ja leirille palkattaisiin tilpäinen henkilöstö. Siellä myös lapset voisivat osallistua enemmän taloudenpitoon, kaikki joutuvat tekemään säännöllisesti jonkin verran työtä, että saada myös vapauksia.
Viime vuoden viimeisenä päivänä lastenkodin väki kävi suurella bussilla Tallinnassa elokuvissa, sen jälkeen oli kuulemma tiedossa vielä lounas McDonaldsilla. Samalla reissulla he saivat kyytiinsä loput keräyksestä saadut tavarat: urheilujalkineita oli paljon, kodin sisustukseen liittyvää tavaraa myös mukavasti.
Keskustelimme hieman tulevaisuuden näkymistä: Ensi kesästä lähtien lastenkodissa on 34 lasta. Perheitä on neljä, ja säädösten mukaan vuodesta 2010 alkaen yhdessä perheessä ei saa olla kahdeksaa lasta enempää. Tähän asti lapsia sai olla 10 lasta perhettä kohden, vähennys tapahtuu "luonnollisen poistuman" kautta, joten heillä on luvallinen pieni ylikuormitus. Samassa rahaa valtiolta tulee pääluvun mukaan. Samalla henkilöresurssilla on hoidettavissa perheessä niin kahdeksan kuin kymmenekin lasta, mutta määräraha vähenee pääluvun mukaan. Johtaja kertoikin, että heidän on pitänyt irtisanoa neljä henkeä.
Lasten vapaa-ajan vietosta ja erityisesti loma-ajan aktiviteeteista saimme myös lisätietoa: Jo aiemmin oli puhetta, että lastenkodissa harrastetaan jalkapalloa, myös tytöt pelaavat. Keräykseenkin pyysimme erityisesti muutamasta paikasta jalkapallokenkiä. Lastenkodilla on maa-aluetta liki 3 ha, jonne he haluaisivat tehdä urheilukentän. Myös tämä vaatisi rahaa, tai ainakin traktorin, jolla tehdä maatyöt!
Muita paikkakunnan vapaa-ajanviettotapoja olisi motokrossi, lastenkodin lähellä on ajoradat, mutta heillä ei tietenkään ole pyöriä. Ehkä jonkin suomalaisen seuran kanssa voisi tehdä yhteistyötä?
Lisäkustannuksia kesällä aiheuttaa leirisuunnitelma: Tarkoitus on vuokrata leiripaikka Peipsijärven äärestä 40 päiväksi, johon kaikki lastenkodin asukkaat lähtisivät loman viettoon. Henkilökunta olisi samaan aikaan lomalla, ja leirille palkattaisiin tilpäinen henkilöstö. Siellä myös lapset voisivat osallistua enemmän taloudenpitoon, kaikki joutuvat tekemään säännöllisesti jonkin verran työtä, että saada myös vapauksia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
